Huonon käytettävyyden hinta

2018-03-05 12:55:00


Petteri Torssosen twiittasi tällä viikolla tärkeän pointin. Teollisuuden riesana ovat aina olleet sekavat ja monimutkaiset järjestelmät. Vanhat ovat kankeita ja uudet tuovat mukaan vain uusia toiminnallisuuksia pysyen kuitenkin yhtä sekavina kuin edeltäjänsä. Miksi yhä uudestaan teollisuuteen suunnitellaan sovelluksia insinööriltä insinöörille ja jätetään todellinen käyttäjä huomioimatta?

 

“ organisaatiot ja valtiot käyttävät maailmanlaajuisesti vuosittain rahaa arvioltaan yhden biljoonan verran IT laitteisiin, ohjelmiin ja palveluihin. Näistä 5-15 prosenttia hylätään, joko ennen käyttöönottoa tai pian sen jälkeen huonon käytettävyyden ja soveltuvuuden takia “

 

Ongelma piilee usein siinä, että toteuttajien ja käyttäjien välillä ammottaa suunnaton tiedottomuuden railo. Sovelluskehityksessä on erittäin tärkeää tutustua todellisiin käyttäjiin ja heidän tarpeisiin. Eniten järjestelmien kanssa tekemisessä ovat lattiatason työntekijät, mutta harvat kehittäjät ovat koskaan heihin suoraan yhteydessä. Päätökset ja kommunikointi tapahtuvat usein vain ohjelmistoyrityksen ja johtoportaan välillä. Seinään törmätään siksi, että kummallakaan osapuolella ei ole riittävää tietoa tuotannon oikeista tarpeista, sillä se tieto on vain loppukäyttäjillä - hitsareilla, maalareilla, kasaajilla, varastotyöntekijöillä jne. Näin syntyy “sekametelisoppia” eli järjestelmiä, jotka eivät sovellu oikein kenellekään. Sijoitus niin ajan kuin rahan suhteen varta vasten räätälöityihin sovelluksiin valuu kuin viemärin kaivoon, kun niitä ei kukaan lopulta käytä. 

IEEE kirjoitti jo vuonna 2005, että organisaatiot ja valtiot käyttävät maailmanlaajuisesti vuosittain rahaa arvioltaan yhden biljoonan verran IT laitteisiin, ohjelmiin ja palveluihin. Näistä 5 - 15 prosenttia hylätään, joko ennen käyttöönottoa tai pian sen jälkeen huonon käytettävyyden ja soveltuvuuden takia. En uskalla edes miettiä mikä toimimattomien palveluiden hinta on tänä päivänä.

Toimimattomien järjestelmien juuret ylettyvät pitkälle. Niistä on muodostunut pakollinen paha, jota tarvitaan tuotannon pystyssä pysymiseen. Myös pelko uuteen järjestelmään vaihtamiseen on läsnä kun teollisuuden yrityksille esitellään uusia tuotantoa parantavia digipalveluita. Ymmärrettävästi jo pelkkä ajatus uuden järjestelmän käyttöönotosta aiheuttaa harmaita hiuksia. Minkälainen sotku syntyy kun uusi sovellus täytyy opetella alusta lähtien ja opettaa työntekijöille? Vanhan sovelluksen opetteluun meni vuosia!

 

“ Järjestelmien tulisi toimia työntekijöiden apuvälineenä tukien, nopeuttaen ja helpottaen työtä, ei tehdä sitä hitaammaksi ja hankalammaksi. ”

 

Kun ohjelmistokehityksessä keskitytään käytettävyyteen, tätä ongelmaa ei ole. Ohjelmistojen tulisi pyrkiä olemaan niin yksinkertaisia, ettei niiden käyttö vaadi erikseen kouluttamista tai varsinkaan uudelleen kouluttamista. Jos se vaatii, sovelluksen käytettävyys on epäonnistunut. 

Nurinkurista on, että tuotannot ovat ajoittain pakotettu mukautumaan ja muuttamaan prosessejaan uusien järjestelmien ympärille sopiviksi. Niiden ei pitäisi muuttua vain uusien järjestelmien takia, vaan sen vuoksi että vanhat toimintatavat eivät ole toimivia. Järjestelmien tulisi toimia työntekijöiden apuvälineenä tukien, nopeuttaen ja helpottaen työtä, ei tehdä sitä hitaammaksi ja hankalammaksi. Vaikka tehtävän suorittamiseen kuluisi vain muutama minuutti kauemmin kuin olisi optimaalista, kerryttää se lumipallon lailla hukattuja tunteja. Näistä hukatuista minuuteista kertyy vuoden aikana tuhansia tunteja, joista kasaantuu mittava määrä hukattuja euroja. Tuottavuuden lisäksi se tukahduttaa myös työntekijöiden motivaatiota jokaikinen tunti jokaikisenä päivänä.

Tehdäänpä huvikseen pieni laskutoimitus. Karkeasti ajateltuna, jos päivittäin esim. tehtävän kirjaamiseen menee 2 minuuttia ylimääräistä aikaa ja oletetaan että se tehdään 10 kertaa päivässä. Tähän menee päivässä hukkaan yhdeltä työntekijältä 20 minuuttia. Tämä sama toistuu 20 työntekijällä ja päivän päätteeksi on hukattu 400 minuuttia. Vuodessa tämä kerryttää hukattuja tunteja n. 2 433 ja kun tähän lasketaan esim. 15 € tuntipalkka, niin vuodessa on kulutettu rahaa n. 36 500 € pelkkään räpläämiseen. Tämä on todennäköisesti kuitenkin vain murto-osa todellisista kuluista. 

 

Mitä jos vaan luovuttaisiin jo niistä sekametelisopista?

 

LÄHTEET:

https://www.cmswire.com/digital-workplace/poor-user-experience-drains-productivity-and-your-bottom-line/

https://spectrum.ieee.org/computing/software/why-software-fails
 

Jäikö kysyttävää? Kysy kirjoittajalta!

Annika Halonen | UI/UX-Suunnittelija

annika.halonen@collapick.com

 

 

Sinua voisi kiinnostaa myös nämä