Tietotulva - saatavuus vs käytettävyys

2020-01-08 08:26:00

Data - hyvä renki, huono isäntä?

Datajohtaminen on niitä termejä, jotka digitalisaatio on tuonut mukanaan yritysmaailmaan. Terminä se on sikäli huono, että sen voi ymmärtää aivan liian monella tavalla, etenkin kun on mun kaltainen maallikko. Taustalla on kuitenkin täysin toimiva ajatus, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Selventääkseni asiaa puhun itselleni helpommin lähestyttävästi datalla johtamisesta. 

Datalla johtamisen pohjimmainen idea on se, että johtaminen ja päätökset pohjaavat mahdollisimman paljon mitattavaan dataan. Tämä on hyvä lähtökohta, koska se poistaa paljon mututuntumaan ja etiäisiin perustuvia päätöksiä. Huonoimmassa tilanteessa fiilispohjalta johtaminen tapahtuu niin, että joku yksittäinen työntekijöistä sopivasti irrallaan oleva henkilö tekee "kaikkien kannalta hyviä" päätöksiä ja koko työntekijäkenttä pyörittelee silmiään. Datalla johtamisessa jokainen päätös on perusteltavissa faktoilla. 

Nykyajan huonoin kysymys on "Voiko tätä mitata?" Kyllä voi. Me voidaan mitata aivan mitä tahansa. Käytännön insinöörityö on tehty. Nyt on luovien ajattelijoiden vuoro pohtia uusia kysymyksiä: 

  • Miten tätä voidaan mitata?
  • Kuinka esimerkiksi voidaan oikeasti mitata asiakaspalvelijan tai hotellin aulan työntekijän onnistumista? Entäpä vuorosuunnittelun onnistuminen? 

Tiedon saatavuus ei ole enää ongelma. Tiedon käytettävyys taas saattaa olla. Kannattaako kaikkea myöskään mitata? 

 

Mittaaminen kahteen suuntaan

Onnistumisen mittaamisessa piilee todella suuri psykologinen vaara: Jos onnistumisia mitataan ja seurataan, nostetaan parrasvaloihin myös kaikki epäonnistumiset. Tämä on todennäköinen syy siihen, että jotkut ihmiset eivät tahdo asettaa itselleen tavoitteita. Jos ei ole tavoitteita tai mittareita, ei ole kivuliaan yksiselitteistä, koska on epäonnistunut. Avoin kommunikointi kahteen suuntaan toimii kuitenkin hyvänä lääkkeenä.

Yritysmaailmassa on usein houkuttelevaa mitata työntekijöiden onnistumista mahdollisimman tarkkaan ja monipuolisesti. Ja miksi ei? Yritysten tärkein tavoite on tehdä rahaa. Työntekijät joko tuovat tai vievät rahaa. Tämän mittaaminen on jotakuinkin itsestäänselvää, jos halutaan maksimoida hyötyjä. Työntekijälle tämä voi kuitenkin olla pahimmillaan todella raskasta. Samasta syystä usein huomaa, että tuo mittaaminen ja seuraaminen tapahtuu vain yhteen suuntaan.

Mitäpä jos työntekijät näkisivät kuinka esimiehet ovat onnistuneet työssään? Ja vielä tärkeämpää: Entä jos työntekijät näkisivät mikä määrittää esimiesten onnistumisen työssään?

 

Työn merkitys ja oma kehittyminen

Jos tekemistä ei kuitenkaan mitata millään tavalla, voi olla hyvä kysyä mistä kukaan tietää kenestä on yritykselle hyötyä ja kenestä ei? Entäpä palaute? Mihin se voi perustua, jos ei selkeästi onnistumisiin ja epäonnistumisiin? Periaate on sama, kun rehellisyydessä: Jos puhuu totta, siitä seuraa todellisuuteen perustuvia asioita. Parhaimmillaan onnistumisten mittaaminen hoituu niin, että yritys saa tietoa siitä miten hyvin kukakin onnistuu, missä kenenkin pitää kehittyä ja missä jotkut ovat poikkeuksellisen hyviä.

Tällaiseen tietoon reagoiminen taas johtaa parhaimmillaan siihen, että jokainen työntekijä tuntee oman arvonsa, kokee työnsä merkitykselliseksi ja tietää itsekin mihin hänen on hyvä keskittyä. Työntekijöillekin on mukavaa jos heidän vahvuutensa pääsevät loistamaan. Tämä on perusedellytys esimerkiksi itseohjautuvissa ympäristöissä.

Kuten aiemmin sanoin, kysymys ei ole: pystytäänkö jotain mittaamaan? 

Kysymys on: Miten ja miksi jotain mitattaisi? 

Digitalisaatio on lähestulkoon täydellistänyt saatavilla olevan tiedon määrän. Nyt on aika palauttaa tähän yhtälöön ihminen:

  • Millä tavalla teidän firmassa voitaisi mitata työpäivien onnistumista jokaisella portaalla?
  • Mitä tietoa teillä voitaisi hyödyntää paremmin?

Jäikö kysyttävää? Kysy kirjoittajalta!

Kristian Rasehorn  /  Digimyyjä
p. +358 44 987 0468  /  kristian.rasehorn@collapick.com

 

Sinua voisi kiinnostaa myös nämä